Katolla taas - Åter på taket - On the Roof Again

Yli kahden viikon tauon jälkeen oli ihanaa päästä saareen syysauringon paisteessa ja melkein tyyneellä säällä. Kun tuuli ja meri kerrankin olivat melkein vaiti, kuuluivat kaikki vesiliikenteen ja kaupungin äänet selvästi. Erilaisia moottoreita kuului joka suunnalta. Nyt haavat bunkkerin ympärillä olivat lähes alastomia ja läpinäkyviä, joten otin käyttöön lohikäärmeenkutsunauhani ja ravasin taas edes takaisin heiluttamassa sitä, ensin näköalapaikalla bunkkerin katolta kuvattuna ja sitten bunkkerin katolla näköalapaikalta kuvattuna. Huomasin vasta jälkeenpäin, että kuvan rajaus oli vaivihkaa siirtynyt niin, ettei näköalapaikka ollut enää mukana kuvassa, ja nauhan heilutukseni jäi kuvan reunan ulkopuolelle. Toisin sanoen: turhaa touhua, taas kerran - ainakin kameran kannalta ajatellen.

Efter en paus på över två veckor var det skönt att komma ut till ön i höstsolens sken och i nästan lugnt väder. När vinden och havet för en gångs skull var nästan stilla kunde man höra båttrafikens och stadens ljud tydligt och klart. Det hördes olika slags motorer från alla håll. Nu var asparna kring bunkern nästan nakna och genomskinliga, så jag tog i bruk mitt kalla-på-draken-band och sprang fram och tillbaka och viftade med det, först på utsiktsplatsen videofilmad från bunkerns tak, sen på bunkerns tak videofilmad från utsiktsplatsen. Jag märkte först efteråt att beskärningen av bilden så småningom ändrats till den grad att utsiktsplatsen inte längre fanns med i bilden, och mitt viftande således föll utanför bilden. Med andra ord: onödigt arbete, än en gång - åtminstone  ur kamerans synvinkel.

After a break of more than two weeks it was great to come to the island in autumn sunshine and almost calm weather. When the wind and the sea for once were almost quiet, the noice of boat traffic and the sounds of the city were clearly audible. One could hear various motors in all directions. Now the aspen around the bunker were almost naked and transparent, so I used my calling-the-dragon-ribbon again and ran back and forth waving it, first on the panorama hill, videoed from the roof of the bunker, then on the roof of the bunker, videoed from the panorama hill. Only afterwards did I notice that the framing of the image had slowly altered to such an extent that the panorama spot was no longer included in the image, and my waving of the ribbon thus fell outside the frame. In other words: useless work, once again - atleast from the camera's perspective.

Syysmyrsky auringonpaisteessa - Höststorm i solsken - Autumn Storm in Sunshine

Kovakaan tuuli ei tunnu myrskyltä kun aurinko paistaa, mutta se kaataa kamerajalustan yhtä tehokkaasti. Yritin virittää ison kiven muovipussissa painoksi, kuten minulle on neuvottu, mutta nauha vaan venyi eikä paino tuntunut tukevalta. En uskaltanut jättää jalustaa seisomaan itsekseen kun tuskin itse pysyin pystyssä katolla. Niinpä päädyin pitämään toisella kädellä kiinni jalustasta ja kilistämään kelloa toisella kädellä. En siis itse astunut kuvaan, vaan tallensin videolle pelkän maiseman tällä kertaa. Se olikin komea syysauringossa, kun keltaiset haavat vääntyilivät tuulessa. - Vuorovene kulkee vielä viikon, kerran tunnissa. Sen jälkeen on soudettava tuulisellakin säällä.

En hård vind känns inte som storm när solen skiner, men den kan lika fullt fälla omkull ett kamerastativ. Jag försökte gillra en stor sten i en plastpåse som tyngd, som man rått mig, men bandet tänjdes och tyngden känndes ostadig. Jag vågade inte lämna stativet att stå för sig självt när jag knappt själv hölls på benen på taket. Så jag valde att hålla i stativet med ena handen och klinga på klockan med den andra handen. Jag steg alltså inte själv in i bilden, utan dokumenterade endast landskapet på video den här gången. Det såg ståtligt ut i höstsolen med de gula asparna som vred sig vinden. - Turbåten går ännu i en vecka, en gång i timmen. Därefter får man lov att ro även i stormigt väder.

A strong wind does not feel like a storm when the sun is shining, but it can nevertheless overturn a camera tripod. I tried to rig a big stone in a plastic bag as a weight, as I have been told, but the string was stretching and the weight did not feel steady. I did not dare leave the tripod standing on its own when I myself hardly could stand uprigth on the roof. So I decided to hold the tripod with one hand and ring the bell with my other hand. Thus I did not enter the image myself this time, and recorded only the landscape on video. The scene was beautiful in the autumn sun, with the yellow aspen bending in the wind - The regular boat trafic continues one more week, every hour. After that one is obliged to row in stormy weather, too.