Jäkälien aika - Lavarnas tid - Time of the Lichen

Puut ovat nyt paljaita, vanha mänty ja saaren ainoa kuusi erottuvat tummanvihreinä harmaudesta. Joitain nuoria mäntyjä kasvaa niiden välissä. Kosteassa ja puoliksi sumuisessa säässä vain sammaleet loistavat märillä kallioilla. Bunkkerin luona alastomien haavanrunkojen kylkiä koristavat kellertävät jäkälät. Bunkkerin katollakin kasvaa erilaisia jäkäliä koristeellisina laikkuina. - Kuulin huhun, että Pihlajasaaren lähellä on valunut suuri määrä öljyä mereen. Vielä siitä ei näy merkkejä rannassa, meri on poikkeuksellisen tyyni.

Träden är nu bara, den gamla tallen och öns enda gran syns tydligt mörkgröna bland allt det gråa. Några unga tallar växer mellan dem. I det fuktiga och halvt dimmiga vädret lyser bara mossan på de våta klipporna. De nakna aspstammarna vid bunkern pryds av gulaktig lav. Även på bunkerns tak växer olika slags lavar i dekorativa fläckar.  - Jag hörde ett rykte att stora mängder olja läckt ut i havet vid Rönnskär. Än så länge syns inga spår av det på stranden, havet är ovanligt lugnt.

The trees are now bare, the old pine tree and the only spruce on the island are dark green and easily distinguished in the greyness. Some young pine trees are growing between them. In the damp and somewhat misty weather only the moss shines on the wet cliffs. The stems of aspen near the bunker are covered with yellowish lichen. Various types of lichen grow in decorative patches on the roof of the bunker, too.  - I heard rumours that a great amount of oil was spilled into the sea near Pihlajasaari (the Rowan Island). So far there are no signs of it at the shore, the sea is unusually calm.

Katolla taas - Åter på taket - On the Roof Again

Yli kahden viikon tauon jälkeen oli ihanaa päästä saareen syysauringon paisteessa ja melkein tyyneellä säällä. Kun tuuli ja meri kerrankin olivat melkein vaiti, kuuluivat kaikki vesiliikenteen ja kaupungin äänet selvästi. Erilaisia moottoreita kuului joka suunnalta. Nyt haavat bunkkerin ympärillä olivat lähes alastomia ja läpinäkyviä, joten otin käyttöön lohikäärmeenkutsunauhani ja ravasin taas edes takaisin heiluttamassa sitä, ensin näköalapaikalla bunkkerin katolta kuvattuna ja sitten bunkkerin katolla näköalapaikalta kuvattuna. Huomasin vasta jälkeenpäin, että kuvan rajaus oli vaivihkaa siirtynyt niin, ettei näköalapaikka ollut enää mukana kuvassa, ja nauhan heilutukseni jäi kuvan reunan ulkopuolelle. Toisin sanoen: turhaa touhua, taas kerran - ainakin kameran kannalta ajatellen.

Efter en paus på över två veckor var det skönt att komma ut till ön i höstsolens sken och i nästan lugnt väder. När vinden och havet för en gångs skull var nästan stilla kunde man höra båttrafikens och stadens ljud tydligt och klart. Det hördes olika slags motorer från alla håll. Nu var asparna kring bunkern nästan nakna och genomskinliga, så jag tog i bruk mitt kalla-på-draken-band och sprang fram och tillbaka och viftade med det, först på utsiktsplatsen videofilmad från bunkerns tak, sen på bunkerns tak videofilmad från utsiktsplatsen. Jag märkte först efteråt att beskärningen av bilden så småningom ändrats till den grad att utsiktsplatsen inte längre fanns med i bilden, och mitt viftande således föll utanför bilden. Med andra ord: onödigt arbete, än en gång - åtminstone  ur kamerans synvinkel.

After a break of more than two weeks it was great to come to the island in autumn sunshine and almost calm weather. When the wind and the sea for once were almost quiet, the noice of boat traffic and the sounds of the city were clearly audible. One could hear various motors in all directions. Now the aspen around the bunker were almost naked and transparent, so I used my calling-the-dragon-ribbon again and ran back and forth waving it, first on the panorama hill, videoed from the roof of the bunker, then on the roof of the bunker, videoed from the panorama hill. Only afterwards did I notice that the framing of the image had slowly altered to such an extent that the panorama spot was no longer included in the image, and my waving of the ribbon thus fell outside the frame. In other words: useless work, once again - atleast from the camera's perspective.

Syysmyrsky auringonpaisteessa - Höststorm i solsken - Autumn Storm in Sunshine

Kovakaan tuuli ei tunnu myrskyltä kun aurinko paistaa, mutta se kaataa kamerajalustan yhtä tehokkaasti. Yritin virittää ison kiven muovipussissa painoksi, kuten minulle on neuvottu, mutta nauha vaan venyi eikä paino tuntunut tukevalta. En uskaltanut jättää jalustaa seisomaan itsekseen kun tuskin itse pysyin pystyssä katolla. Niinpä päädyin pitämään toisella kädellä kiinni jalustasta ja kilistämään kelloa toisella kädellä. En siis itse astunut kuvaan, vaan tallensin videolle pelkän maiseman tällä kertaa. Se olikin komea syysauringossa, kun keltaiset haavat vääntyilivät tuulessa. - Vuorovene kulkee vielä viikon, kerran tunnissa. Sen jälkeen on soudettava tuulisellakin säällä.

En hård vind känns inte som storm när solen skiner, men den kan lika fullt fälla omkull ett kamerastativ. Jag försökte gillra en stor sten i en plastpåse som tyngd, som man rått mig, men bandet tänjdes och tyngden känndes ostadig. Jag vågade inte lämna stativet att stå för sig självt när jag knappt själv hölls på benen på taket. Så jag valde att hålla i stativet med ena handen och klinga på klockan med den andra handen. Jag steg alltså inte själv in i bilden, utan dokumenterade endast landskapet på video den här gången. Det såg ståtligt ut i höstsolen med de gula asparna som vred sig vinden. - Turbåten går ännu i en vecka, en gång i timmen. Därefter får man lov att ro även i stormigt väder.

A strong wind does not feel like a storm when the sun is shining, but it can nevertheless overturn a camera tripod. I tried to rig a big stone in a plastic bag as a weight, as I have been told, but the string was stretching and the weight did not feel steady. I did not dare leave the tripod standing on its own when I myself hardly could stand uprigth on the roof. So I decided to hold the tripod with one hand and ring the bell with my other hand. Thus I did not enter the image myself this time, and recorded only the landscape on video. The scene was beautiful in the autumn sun, with the yellow aspen bending in the wind - The regular boat trafic continues one more week, every hour. After that one is obliged to row in stormy weather, too.

Melkein iltahämärissä - Nästan i skymningen - Almost at Dusk

Päivät lyhenevät. Pilvisellä säällä sen huomaa, kun hämärä näyttää laskeutuvan nopeammin. Tuuli koilisesta jätti länsirannan tuulensuojaan. Joutsenperhe, kaksi valkoista aikuista ja neljä vielä tummaa poikasta, aterioi kaikessa rauhassa päät pohjamudassa ja pyrstöt taivasta kohti. Jostakin syystä tänään oli liikkeellä useita pieniä lentokoneita. Ne lensivät äänekkäästi yksi toisensa jälkeen saaren yli, idästä länteen päin. Veneitäkin oli liikkeellä yllättävän paljon. Mutta nyt on kiistämättä syksy.

Dagarna blir kortare. Det märks tydligare i molnigt väder för skymningen tycks falla snabbare. Vinden från nordost lämnade västra stranden i le. En svanfamilj, två vita vuxna och fyra ännu mörka ungar, åt i lugn och ro med huvudena i bottendyn och stjärtarna i vädret. Av någon anledning var många små flyplan i farten i dag. De flög ljudligt en efter en över ön, från öst mot väst. Båtar fanns det också förvånansvärt gott om. Men det går inte att förneka att det är höst.

The days are getting shorter. It seems more obvious in cloudy weather when evening comes faster. The wind from northeast left the western shore calm. A family of swans, two white grown-ups and four still dark young, were eating peacefully with their heads in the flotsam and their ends towards the sky. For some reason there were several small airplanes in trafic today. They flew noisily over the island one after the other, from east towards the west. There were suprisingly many boats around as well. But, one cannot deny that autumn is here.

Arkiaamu saaressa - Vardagsmorgon på ön - Weekday Morning on the Island

Meri ja maisema näyttävät erilaiselta kuin yleensä. Aamun valo tulee eri suunnalta ja muuttaa kaiken. Useimmiten käyn saaressa iltapäivisin, joten nämä näkymät ovat minulle oudompia. Arkiaamuna kaikkialta kuuluu ääniä: ihmiset naputtelevat ja koputtelevat työhuoneissaan, kollega kulkee kassin kanssa rantakallioilla, näköalapaikalla koululaisryhmä tähyilee varpushaukkaa. Opettaja kysyy minulta mikä on mielestäni paras vuodenaika Harakassa. Jäin miettimään mikä olisi paras vuorokaudenaika. Luultavasti varhainen aamu, jota en koe täällä juuri milloinkaan.  

Havet och landskapet ser annorlunda ut än vanligt. Morgonljuset kommer från ett annat håll och förändrar allting. Oftast besöker jag ön på efermiddagarna, så dessa vyer är mindre bekanta för mig. En vardagsmorgon hörs det ljud överallt: folk bultar och knackar på sina arbetsrum, en kollega går med en väska på strandklipporna, på utsiktsplatsen spanar en grupp skolbarn efter en sparvhök. Läraren frågar mig vilken årstid jag tycker bäst om på Stora Räntan. Efteråt funderar jag på vilken tid på dygnet som är den bästa. Antagligen tidig morgon, en tidpunkt jag nästan aldrig upplever här.

The sea and the landscape look unusual. The morning light comes from another direction and changes everything.  Genrally I visit the island in the afternoons; thus these views are more unfamiliar to me. On a weekday morning there are sounds everywhere: people are tapping and hammering in their studios, a colleague walks with a bag on the cliffs, on the panorama spot a group of schoolchildren watch a sparrowhawk. The teacher asks me which season on the island I like the best. Later I wonder which time of day I prefer. Probably early morning, a time I almost never experience here.

Tuomien kohtalo - Häggarnas öde - The Fate of the Bird Cherries

Tuomet rinteessä näköalapaikalle johtavien portaiden vasemmalla puolella ovat kasvaneet korkeiksi puiksi. Koivut kasematti ykkösen katolla, Gigerin Sabotage-saappaiden ja veistokseen kuuluvan kyltin takana olevan aidan kohdalla ovat jo niin isoja, että ne peittävät näköalan mantereelle. Oikealta puolelta pilkotttaa vielä meri ja Ursulan valkea laituri. Yhtäältä soisin että ne raivattaisiin siitä. Toisaalta muistan vielä tuomen, joka kaartui kasematti kakkosen oviaukon ylle, koska järkytyin kun se kaadettiin ja kaipasin sitä. - Maisema muuttuu koko ajan, mutta muutosta ei huomaa kun se tapahtuu asteittain.  Muodonmuutos käy näkymättömäksi ja siihen tottuu.

Häggbuskarna på sluttningen till vänster om trapporna till utsiktsplatsen har vuxit till höga träd. Björkarna på taket till kasematt ettan, vid staketet bakom Gigers sabotage-stövlar och skylten som hör till skulpturen, är redan så höga att de skymmer utsikten till fastlandet. Till höger om dem skymtar ännu havet och Ursulas vita brygga. Å ena sidan önskar jag att de skulle röjas undan. Å andra sidan minns jag fortfarande den gamla häggen som hängde över ingången till kasematt två, för jag blev chockerad när den fälldes och saknade den. - Landskapet förändras hela tiden, men man märker inte förändringen när den sker gradvis. Förvandlingen blir osynlig och man vänjer sig vid den.

The bird cherries on the slope to the left of the staircase leading to the panorama spot have grown into tall trees. The birches on the roof of ammunition cellar number one, next to the fence behind Giger's Sabotage boots and the sign that belongs to the sculpture, are so tall they screen the view towards the mainland. To the right of  them the sea and the white pier of Ursula are still visible. On one hand I wish them to be cleared. On the other hand I still remember the bird cherry hanging over the entrance to ammunition cellar number two, because I was chocked when it was felled and missed it. - The landscape is constantly changing, but one does not notice the changes when they happen gradually. The transformation becomes invisible and one gets used to it.

Ei tuulitaukoa - Ingen vindvila - No "Cease-wind"

Länsituuli, oikeastaan luoteistuuli piiskaa lehdet puista ennen kuin ne ehtivät edes kunnolla kellastua. Tai ehkä tämä on länsituuli ja se mitä yleensä ajattelen Harakassa länsituulena onkin oikeastaan lounaistuuli. Se lennätti takkini maahan bunkkerin katolta, ja yritti saada minutkin kumoon, muttei sentään onnistunut. Kamerajalustaan se ei myöskään kyennyt, sillä panin ison kiven muovikassiin painoksi roikkumaan. Ja tämä on vasta alkua, syysmyrskyihin on vielä aikaa. - Kallioilla juoksenteli jotain heleä-äänisiä pikkupoikia. Heidän äänensä sointui kellon kilinään. Mutta lohikäärmeitä ei kuulunut, ei edes helikoptereita tällä kertaa.

Västanvinden, egentligen en nordvästlig vind, piskar löven från träden innan de ens hunnit gulna. Eller kanske dethär är västlig vind och det jag normalt anser vara västlig vind på Stora Räntan är i själva verket sydvästlig vind. Den slängde ner min rock från bunkerns tak och försökte få mig omkull också, dock utan att lyckas. Kamerans trefot rådde den inte heller på, för jag placerade en stor sten hängande i en plastpåse som tyngd. Och dethär är bara början, det är inte dags för höststormarna än. - På klipporna sprang några småpojkar med ljusa röster omkring. Deras röster lät bra med klockans klang. Men inga drakar hördes, inte ens helikoptrar denhär gången.

The wind from the west, or actually from northwest, lashes the leaves down from the trees before they even have turned yellow. Or perhaps this is western wind and the wind I normally call western on Harakka Island is really from southwest. It hurled my coat down from the roof of the bunker and tried to throw me over as well, without success. It did not manage to overturn the tripod of the camera either, because I placed a rock in a plastic bag to hang as weight. And this is only the beginning; the time for the autumn storms is yet to come. - Some young boys with clear voices were running on the cliffs. There voices toned in with the sound of the bell. But no dragons were heard, not even helicopters this time.