Lohikäärmeen vuosi - Drakens år - Year of the Dragon - Galleria Huuto 24.8.- 8.9.

Lohikäärmeen vuosi – Drakens år – Year of the Dragon

24.8. – 8.9. 2013

Galleria Huuto Jätkäsaari Makasiini L3, Tyynenmerenkatu 6 /

Busholmens magasin L3, Stillahavsgatan 6

Avoinna ti-pe 12-18, la-su 12-16

Öppet ti-fr 12-18, lö-sö 12-16

Open tue-fri 12-6 pm, sat-sun 12-4 pm

Avajaiset  23.8. klo 18-20 Tervetuloa!

Vernissage 23.8. kl. 18-20 Välkommen!

Opening August 23 at 6-8 pm Welcome!

Lohikäärmeen vuosi 

on jatkoa Harakan saarella kuvaamalleni, vuonna 2002 käynnistämälleni kahdentoista vuoden sarjalle, sen toiseksi viimeinen jakso, ja siihen kuuluvat työt on kuvattu lohikäärmeen vuonna 2012. Edellisen vuoden eli Jäniksen vuoden työt olivat esillä Jangvassa tammikuussa 2013. Kunakin vuonna olen etsinyt uuden näkökulman maisemaan, uuden piirteen ympäristöstä ja uudenlaisen suhteen ihmisruumiin ja paikan välille. Tällä kertaa ääni, pienen kellon tuskin kuuluva kilinä on olennainen. Työtapani perustuu performanssitaiteen, videotaiteen ja ympäristötaiteen perinteiden hyödyntämiseen ja liikkuu niiden välisellä raja-alueella.

Lohikäärme on ainoa myyttinen eläin kiinalaisen kalenterin kahdentoista vuoden syklissä, jossa jokainen vuosi on nimetty tietyn eläimen mukaan. Se edustaa luovaa voimaa, menestystä ja onnea. Eurooppalaisessa mytologiassa lohikäärme on hirviö, joka sankarin on voitettava pelastaakseen prinsessan, tai sitten olio joka merkitsee rajan tunnetun ja tuntemattoman maailman välillä, kuten vanhoissa kartoissa ja ilmaisussa “here be dragons”. Siksi lohikäärmettä voi mielestäni vain kutsua.

Lohikäärmeen vuonna (2012) kutsuin lohikäärmettä suurin piirtein kerran viikossa toisen maailmansodan jälkeen miinojen purkamista varten rakennetun bunkkerin katolta Harakan saarella Helsingin edustalla, soittamalla pientä keraamista kelloa, jonka olin ostanut muistoksi temppelistä Kiotossa. Tallensin esitykset videolle ja dokumentoin projektin myös tässä kolmikielisessä blogissa ”Lohikäärmettä kutsumassa”. 

Kutsuin lohikäärmettä myös heiluttamalla vihreää nauhaa bunkkerin katolla kameralle näköalapaikalla ja vastaavasti näköalapaikalla kameralle bunkkerin katolla, niihin vuodenaikoihin kun linnut tai lehvistö eivät olleet esteenä. Lisäksi kutsuin lohikäärmettä soittamalla kelloa näköalapaikalla lohikäärmeen vuoden viimeisen vuorokauden ajan, kolmen tunnin välein.

Nämä kolme työtä ovat näyttelyssä esillä dokumentaatioina, videoinstallaatioina.  

Calling the Dragon - nelikanavainen videoinstallaatio

Työ on kuvattu neljään ilmansuuntaan bunkkerin katolta Harakan saaren eteläkärjessä, suurin piirtein kerran viikossa, 4 helmikuuta 2012 ja 3 helmikuuta 2013 välisenä aikana, kaikkiaan neljäkymmentä kertaa.

Year of the Dragon – kaksikanavainen videoinstallaatio

Työ on kuvattu näköalapaikalta kohti bunkkeria ja bunkkerin katolta kohti näköalapaikkaa 4 helmikuuta 2012 ja 3 helmikuuta 2013 välisenä aikana, kaikkiaan neljäkymmentä kertaa.

Day and Night of the Dragon

Työ on kuvattu vuorokauden ajan kolmen tunnin välein 2 helmikuuta klo 15 ja 3 helmikuuta klo 15 välisenä aikana. Vihreään huiviin kietoutuneena kutsun lohikäärmettä soittamalla pientä vihreää keraamista kelloa näköalapaikalla kääntyneenä kohti etelää.

Drakens år 

är den näst sista delen av en serie årslånga projekt som jag videofilmat på ön Stora Räntan. Serien påbörjades 2002 och omspänner tolv år. Arbetena som ingår i projektet har videofilmats under drakens år 2012. Videoarbeten från det föregående projektet, Harens år, visades på Jangva i januari 2013. Varje år har jag sökt en ny synvinkel på landskapet, nya egenskaper i miljön och en ny relation mellan människokroppen och platsen. Den här gången är det ljudet, en liten klockas knappt hörbara klang, som är det väsentliga. Mitt sätt att arbeta utnyttjar performancekonstens, videokonstens och miljökonstens traditioner och rör sig i gränsområdet mellan dem.

Draken är det enda mytiska djuret i den kinesiska kalenderns 12-åriga cykel där varje år fått namn av ett visst djur. Draken representerar skapande kraft, framgång och lycka. I den europeiska mytologin är draken ett monster som hjälten ska besegra för att rädda prinsessan eller ett väsen som märker ut gränsen mellan den kända och den okända världen som i gamla kartor och i uttrycket “here be dragons”. Det är därför jag anser att man bara kan försöka kalla på draken.

Under drakens år, 2012, kallade jag ungefär en gång i veckan på draken från taket på en bunker som byggts för att demontera minor efter andra världskriget på Stora Räntan utanför Helsingfors. Jag kallade på draken genom att ringa i en liten keramisk klocka som jag köpt som souvenir i ett tempel i Kyoto. Jag spelade in mina performance på video och dokumenterade också projektet i denhär trespråkiga bloggen ”Att kalla på draken”.

Jag kallade också på draken genom att vifta med ett grönt band på bunkerns tak mot kameran på utsiktsplatsen, och på motsvarande sätt från utsiktsplatsen mot kameran på bunkertaket, under de årstider då inte fåglarna eller löven utgjorde ett hinder. Dessutom kallade jag på draken genom att med tre timmars mellanrum ringa i klockan från utsiktsplatsen under det sista dygnet på drakens år.

De här tre arbetena har dokumenterats som videoinstallationer som visas på utställningen.

Calling the Dragon – en videoinstallation med fyra kanaler

Arbetet är videofilmat i fyra väderstreck från bunkerns tak i södra delen av Stora Räntan, ungefär en gång i veckan, mellan den 4 februari 2012 och den 3 februari 2013, sammanlagt fyrtio gånger. 

Year of the Dragon – en videoinstallation med två kanaler

Arbetet är videofilmat från utsiktsplatsen mot bunkern och från bunkerns tak mot utsiktsplatsen mellan den 4 februari 2012 och den 3 februari 2013, sammanlagt fyrtio gånger.

   

Day and Night of the Dragon

Arbetet är videofilmat under ett dygn med tre timmars mellanrum mellan den 2 februari kl. 15 och den 3 februari kl. 15 år 2013. Iklädd en grön sjal kallar jag på draken genom att ringa i en liten grön keramisk klocka på utsiktsplatsen vänd mot söder.

Year of the Dragon 
forms the penultimate works of the 12-year series I began videoing on Harakka Island in 2002. It was recorded in 2012, the year of the Dragon. The works from the previous year, the year of the Rabbit, were displayed at Gallery Jangva in January 2013. Each year I have found a new feature in the environment and a new kind of relationship between the human body and the place. This year the sound, the barely audible tinkle of the small bell, is essential. My way of working is based on the traditions of performance art, video art and environmental art, moving in the borderland between them.

The dragon is the only mythical animal in the 12-year cycle of the Chinese calendar where each year is named after an animal. It represents creative power, success and good fortune. In European mythology a dragon is a monster that the hero has to defeat in order to save the princess or it is a creature that marks the border between the known and unknown, like in old maps and the expression "here be dragons". Therefore, I believe that one can only try to call the dragon.

During the year of the Dragon (2012), I called the dragon more or less once a week from the roof of a bunker, which was used to defuse mines after World War II. I did this by ringing a small ceramic bell that I bought as a souvenir from a temple in Kyoto. I recorded the performances on video and I also documented the project in a blog known as Calling the Dragon that I wrote in three languages.

I also called the dragon by waving a green ribbon towards the camera on the panorama spot while standing on the roof of the bunker. Similarly, I waved the green ribbon towards the camera from the panorama spot while the camera stood on the roof of the bunker. I did this during those times of year when not obstructed by birds or foliage. In addition, I called the dragon by ringing the bell while standing on the panorama spot at 3-hour intervals during the last day and night of the year of the Dragon.

These three works are now displayed at this exhibition in the form of video installations.

Calling the Dragon – four-channel video installation

The video was recorded in four directors while standing on the roof of the bunker, which is located on the southern tip of Harakka Island. I did this approximately once a week between February 4, 2012 and February 3, 2013, a total of 40 times.

Year of the Dragon – two-channel video installation

The video was recorded from the panorama spot towards the bunker and from the roof of the bunker towards the panorama spot between February 4, 2012 and February 3, 2013, a total of 40 times.

Day and Night of the Dragon

The video was recorded during a 24-hour period at 3-hour intervals between 3 pm on February 2 and 3 pm on February 3. Wrapped in a green scarf, I call the dragon by ringing a small green ceramic bell from the panorama spot  facing south.

Lohikäärmeen vuoden loppu - Slutet på drakens år - The End of the Year of the Dragon

Lohikäärmeen vuosi päättyi lumisateessa. Viimeviikkoinen yritykseni jäi viimeiseksi. Lohikäärme ei ilmestynyt paikalle vaikka olen kutsunut sitä lähes viikoittain kokonaisen vuoden ajan. Mutta voihan olla, että se vastasi kutsuuni, ja minä en vain huomannut, nähnyt, kuullut, tunnistanut tai ymmärtänyt vastausta.  - Lohikäärmeen vuoden päättyessä päättyy myös tämä blogi. Kun kuvattu materiaali on editoitu ja jossakin esillä, tiedotan siitä kyllä tässä. Mutta nyt on käärmeen vuoden vuoro. Eli kiitos kaikille kuluneesta lohikäärmeen vuodesta ja onnellista uutta käärmeen vuotta!

Drakens år avslutades i snöfall. Förra veckans försök förblev det sista. Någon drake har inte dykt upp trots att jag kallat på den nästan varje vecka under ett helt år. Men det kan ju hända att den nog svarat, men att jag bara inte har märkt, sett, hört, känt igen eller förstått svaret. - Med drakens år avslutas också denna blog. När bildmaterialet har editerats och visas någonstans, kommer jag nog att informera om det här. Men nu är det dags för ormens år. Så tack till alla för det gångna året och ett gott nytt ormens år!

The year of the dragon ended in snowfall. Last weeks attempt remained the last. No dragon has shown up, although I have called nearly every week for an entire year. Or, perhaps the dragon did respond to my call, but I did not notice, see, hear, recognize or understand the response. - With the year of the dragon this blog ends as well. When the visual material is edited and shown somewhere, I will inform about it here, though. Now, however, it is time for the year of the snake. So, thank you to everybody for the year of the dragon and happy New Year of the snake!

Tyyni harmaus - Grå stillhet - Stillnes in Grey

Lohikäärmeen vuoden lopulla vielä viimeinen kutsu bunkkerin katolta. Tai ehkä tämä oli toiseksi viimeinen, vuosi vaihtuu kiinalaisen kalenterin mukaan vasta ensi viikonloppuna. On tyyntä, taivas tasaisen harmaa, hiukan pakkasta. Pikkulinnut alkavat jo äännellä kevättä uumoillen. Näin bunkkerin katolta miten yksinäinen hiihtäjä pysähtyi kuuntelemaan kellon kilinää, niin ainakin kuvittelin, mutta jatkoi sitten matkaansa itärannalla. Lohikäärmeitä ei ole näkynyt. -  Kuvasin myös lohikäärmeen vuorokauden näköalapaikalta tänä viikonloppuna, kolmen tunnin välein. Joka vuosi olen kuvannut yhden vuorokauden, useimmiten  keväällä tai kesällä, kun valoisaa aikaa on enemmän. Ainoa aiemmin talvella kuvattu vuorokausi oli Kukon Joulu vuonna 2006. Jo silloin huomasin, että luminen maa ja pilvet heijastavat kaupungin valot niin voimakkaasti ettei oikeastaan tule kunnolla pimeää. Ja meri on täynnä tuikkivia poijuja, jotka piirtävät horisontin esiin. Päiväsaikaan, ainakin tällaisina päivinä, se hämärtyy kun jään harmaus sulautuu taivaan harmauteen.

Vid slutet av drakens år ännu ett sista kall från bunkerns tak. Eller kanske dethär var den nästsista gången, för det nya året inleds enligt den kinsesiska kalendern först nästa veckoslut. Det är stilla, himlen är jämngrå, ett par köldgrader. Småfåglarna börjar redan höra av sig, de anar våren. Från bunkerns ak såg jag en ensam man på skidor stanna upp och lyssna på klockans klang, eller så inbillade jag mig, men fortsatte sedan lugnt sin färd längs östra stranden. Drakar har inte synats till. - Jag spelade in drakens dygn från utsiktsplatsen under dethär veckoslutet, med tre timmars intervaller. Varje år har jag spelat in ett dygn, oftast på vären eller sommaren då den ljusa tiden är längre. Det enda dygnet jag spelat in förut är Tuppens Jul år 2006. Redan då märkte jag att den snöklädda marken och den molbetäckte himlen reflekterar stadens ljus så starkt, att det egentligen inte blir riktigt mörkt. Och havet är fullt av tindrande bojar som markerar horisonten. Dagstid, åtminstone dagar som idag, är den svårare att uskilja när den gråa isen flyter samman med de gråa molnen.

At the end of the year of the dragon a last call from the roof of the bunker; or perhaps this was the next to last call, since according to the Chinese calendar the new year begins next weekend. The weather is calm, the sky evenly grey, a few degress cold. The small birds are already beginning to chirp, they have a hunch of the spring. From the roof of the bunker I saw a skier stop to listen to the sound of the bell, or that is what I imagined he did, and then continue his journey along the eastern shore. No dragons have been spotted. - I recorded the day and night of the dragon from the panorama spot during this weekend as well, with three-hour intervals. Every year I record a day and night, mostly during spring or summer, though, when there is more daylight time. The only time I recorded the day and night in winter was the Christmas of the Rooster in the year 2006. Alrady then did I notice how strongly the snow clad earth and the cloud covered sky reflect the city lights; it never gets really dark. And the sea is full of sparkling buoys that mark the horizon. During daytime, atleats on days like today, it is harder to distinguish, since the grey ice merges with the grey clouds.

Tuulimylly ujeltaa - Vindmöllan tjuter - The Windmill is Wailing

Kun talossa on hiljaista - kuten näin sunnuntai-iltapäivänä - ujelluksen kuulee sisälle asti. Eilen aurinkoisella säällä oli jäällä ja saaressa  paljon väkeä. Tänään seutu on lähes autio. Eilen en ehtinyt kutsumaan lohikäärmettä, koska kuljetin vanhoja pikkumonitoreja pulkalla jään yli, kolme kerrallaan. Jäällä pulkka kulkee kevyesti mutta saaressa liukas ylämäki teki tiukkaa. Hankalinta oli tietysti vetää pulkkaa lähes paljaaksi suolatuilla jalkakäytävillä, mutta sitä en onneksi joutunut tekemään kuin muutaman metrin verran. Tänään bunkkerin katolle kavutessani yllätyin, kun keskelle kamerajalustan paikan merkiksi asettamani kaksi kookasta kiveä olivat kadonneet. Löysin ne, ihme kyllä, lumesta bunkkerin vierestä, länsipuolelta. Eivät ne itsestään voineet sinne lentää, vastatuuleen. Tarkoitukseni oli käytttää niitä painoina muovikassissa, ettei tuuli kaataisi jalustaa. Päädyin kuitenkin pitämään jalustasta kiinni käsin, joten en päässyt kilistämään kelloa kuvassa vaan ainoastaan kameran takaa. Ja näin vältyin myös juoksemasta edestakaisin bunkkerin ja näköalapaikan väliä, kun en halunnut jättää kameraa yksin. Viimeisen kuvan aikana katselin ympärilleni ja mietin, että oli oikeastaan silkkaa laiskuutta jäädä vahtimaan kameraa. Käännyin ja ehdin juuri ja juuri tarttua kamerajalustaan joka oli hitaasti kaatumassa tuulessa ja pysäyttää sen ennenkuin se osui maahan.

När det är tyst i huset - som idag på en söndagseftermiddag - kan man höra tjutet ända in. Igår när det var soligt fanns det mycket folk på isen och på ön. Idag är trakten nästan öde. Igår hann jag inte kalla på draken, för jag forslade gamla små monitorer med en pulka över isen, tre i taget. På isen rör sig pulkan smidigt men den branta hala uppförsbacken på ön var jobbig. Det värsta är förstås att släpa pulkan på trottoarer som saltats nästan bara, men det behövde jag lyckligtvis inte göra mer än några meter. Idag när jag klev upp på bunkerns tak blev jag förvånad, då de två stenarna som jag placerat i mitten för att markera kamerastativets plats hade försvunnit. Jag hittade dem, underligt nog, i snön nedanför bunkern, på västra sidan. De kan inte ha flugit dit av egen kraft, i motvind. Min avsikt var att använda dem som tyngder i en plaspåse, så att vinden inte skulle slå omkull stativet. Jag beslöt ändå att hålla i stativet själv, så jag kunde inte klinga på klockan i bild utan enbart bakom kameran. Och på så sätt slapp jag också springa fram och tillbaka mellan bunkern och usiktplatsen, eftersom jag inte ville lämna kameran ensam. Under den sista bilden såg jag mig omkring och funderade på hur det egentligen var ren och skär lättja att stanna och vakta kameran. Jag vände mig om och hann nätt och jämt ta tag i kameran som långsamt höll på att välta i vinden och stoppa den innan den träffade marken.

When it is quiet in the house - as today on a Sunday afternoon - one can hear the wailing indoors. Yesterday, when the sun was shining, there were lots of people on the ice and on the island. Today the neighbourhood is almost deserted. Yesterday I did not have time to call the dragon because I transported small old monitors to the island with a tiny sledge, three at a time. On the ice the sledge moves easily but getting it up the steep slippery slope on the island was hard work. The worst part was of course dragging the sledge on sidewalks that had been salted almost bare of snow, and luckily I did not have to do that more than a few meters. Today when I climbed up on the roof of the bunker I was surprised to find the two rocks, which I had placed in the center to mark the place of the tripod,  disappeared. I found them, surprisingly, in the snow beneath the bunker, on the western side. They could not have flewn there by themselves, against the wind. My plan was to use them as weights in a plastic bag, so the wind would not turn the tripod over. I decided to hold on to the tripod and thus could not enter the image but had to ring the bell from behind the camera. And this way I also avoided running back and forth between the bunker and the panorama spot, since I did not want to leave the camera alone. During the last image I was looking around thinking how it actually was sheer laziness to stay and guard the camera. I turned around and barely managed to grab the camera, slowly falling in the wind, before it hit the ground.

Häikäisevä lumi - Bländande snö - Dazzling Snow

Aurinkoista, kylmää, häikäisevän valoisaa kun lumikiteet heijastavat viistosti osuvat säteet. Saaressa oli melko paljon kulkijoita, latujakin näkyi. Lähdin ajatuksissani kulkemaan hyvin tallottua polkua kallioden poikki, kunnes tajusin, että se vei länsirannalle eikä bunkkerin luo. Pakkasta ei ollut kuin 12 astetta, mutta tuulen kanssa se tuntui aivan riittävän kylmältä. Kasvot ja sormet ovat erityisesti vaaravyöhykkeessä paksuista rukkasista huolimatta. Varpaani eivät valittaneet sillä olen löytänyt isot lämpimät talvitossut. Kamera sen sijaan kieltäytyi yhteistyöstä. Ensin akku loppui, kun virtaa tietysti kuluu enemmän pakkasessa, mutta siitä selvittiin vara-akulla. Sitten kamera kieltäytyi pyörittämästä nauhaa, luultavasti kylmän tai kosteuden takia, juuri kun olin kääntänyt sen länteen neljättä kutsua varten. Lopulta ei auttanut muu kuin palata sisään lämmittelemään, ja kyllähän se toipui. Mutta siinä vaiheessa aurinko oli jo laskemassa, joten tuli kiire saada edes jotakin kuvattua. En ehtinyt juoksemaan näköalapaikan ja bunkkerin väliä enkä kutsumaan lohikäärmettä heiluttamalla vihreää nauhaa. Sen sijaan kuvasin hetken kumpaakin näkymää ihaillen samalla upeaa auringonlaskua, jota kamera tosin ei päässyt näkemään, koska se kuvasi maiseman vakiosuuntaansa.

Soligt, kallt, bländande ljust när snökristallerna återspeglar de snett lysande strålarna. Det fanns rätt mycket folk som promenerade på ön, och några skidspår. Jag gick i tankarna längs en väl upptrampad stig, tills jag insåg att den ledde till västra stranden och inte till bunkern. Det var bara 12 köldgrader men med binden känndes det alldeles tillräckligt kallt. Ansiktet och fingrarna är särskilt i fara även med tjocka skinnvantar. Tårna klagade inte för jag har hittat ett par stora varma vinterstövlar. Kameran däremot vägrade samarbeta. Först tog batteriet slut, eftersom det går åt mera ström i kylan, men det klarade vi med hjälp av ett reservbatteri. Men sen vägrade kameran att snurra bandet, antagligen på grund av kylan och fukten, just när jag vänt den mot väster för det fjärde försöket. Till slut var jag tvungen att gå in i värmen och visst återhämtade den sig. Men i det skedet höll solen redan bå att sjunka så jag fick bråttom att få ens nånting på band. Jag hann inte springa fram och tillbaka mellan utsiktsplatsen och bunker eller kalla på draken genom att vifta med det gröna bandet. Istället bandade jag in båda utsikterna en stund och beundarade samtidigt den snygga solnedgången, som kameran tyvärr inte kunde se, eftersom den registrerade landskapet i sin sedvanliga riktning.

Sunny, cold, dazzlingly bright when the snow crystals reflect the oblique sunbeams. There were quite a lot of people walking around on the island and even som ski tracks. I walked absent-mindedly along the well-trodden path in the snow until I suddenly realized it was leading to the western shore and not to the bunker. It was only 12 (celsius) degrees cold but with the wind it felt freezing enough. The face and the fingers were especially in danger despite thick mittens. My toes did not complain because I have found a pair of big warm winter boots. The camera, however, refused to co-operate. First the battery was finished, since more power is consumed in the cold, but that I could handle with an extra battery. Then the camera refused to roll the tape, probably due to humidity and the cold, at the very moment when I had turned it to face west for the fourth call.  Finally I had to move indoors for warmth and in the end the camera did recuperate. By then the sun was about to sink so I had to hurry in order to get something recorded. I did not have time to run back and forth between the panorama spot and the bunker and to call the dragon by swinging the green ribbon. Instead I recorded both views briefly while admiring the glorious sunset, which the camera unfortunately could not register, since it was recording the landscape in its customary direction.

Kävellen saareen - En promenad till ön - Walking to the Island

Ihanaa kävellä saareen. Uuninsuu on auki ja avomereltä nousee vettä jään päälle, niin että tuntuu hurjalta ajatella jäälle menemistä kun lähestyy lännestä päin. Mutta Kaivopuiston rannassa jää on tukevaa, ja myös liukasta, koska jäällä ei ole lunta juuri lainkaan. Köyden merkitsemä polku johti vanhalle laiturille, ja kömmin ylös siitä veneen vierestä. Vasta paluumatkalla tajusin, että polku jatkui laiturin eteläpuolelta ylös rantaan. - Pitkän tauon jälkeen huonekasvini olivat nääntyneet veden puutteessa. Koska iltapäivä oli jo pitkällä ja arinko matalalla, riensin ulos kuvaamaan ja lohikäärmettä kutsumaan, mutta lupasin antaa niille vettä heti palattuani. Niin teinkin ja kasvit näyttivät elpyvän. Juuri muuta en sitten ehtinytkään, sillä kiirehdin takaisin mantereelle ennen hämärän tuloa. Halusin myös palauttaa vihreän huivini galleria Jangvaan, josta kävin sen lainaamassa muutamaksi tunniksi. Huivi on  esillä näyttelyssä Jäniksen vuosi, koska käytin sitä myös vieraillessani katajan luona vuonna 2011.  Kahden vihreän vuoden jälkeen väri vaihtuu pian uuteen, siniseen.

Härligt att promenera till ön. Sundet mellan Ungsholmen och Stora Räntan är öppet och vattnet stiger upp på isen från havet, så tanken att ta sig ut på isen känns rätt skrämmande ifall man närmar sig från väster. Men utanför Brunnsparken är isen stadig, och hal, för det finns just ingen snö på isen. Stigen som är märkt med ett rep ledde till den gamla byggan och jag klev upp där bredvid båten. Först på tillbakavägen insåg jag att stigen fortsatte runt bryggan och upp på stranden söder om den. - Efter en lång paus tynade mina krukväxter i brist på vatten. Eftersom eftermiddagen var långt liden och solen stod lågt på himlen, skyndade jag ut med min kamera för att kalla på draken, men jag lovade ge dem vatten så fort jag återvänt. Det gjorde jag och växterna tycktes återhämta sig.  Något mer hann jag inte med, för jag skyndade tillbaka till fastlandet innan skymningen. Jag ville också returnera min gröna sjal, som jag lånat från galleri Jangva för ett par timmar. Sjalen är med på utställningen Harens år, eftersom jag använde den när jag besökte enrisbusken under år 2011. Efter två gröna år blir det snart dags för en ny färg, blått.

Lovely to walk to the island. The inlet between Harakka Island and Uunisaari is open and water flows on the ice from the open sea; the idea to walk on the ice seems scary if you approach from the west. Below the Kaivopuisto Park, however, the ice is solid, and slippery as well, since there is hardly any snow on the ice. The path, which is marked by a rope, led to the old pier and I climbed ashore next to a boat. Only while returning did I notice that the path continued around the pier and up on the shore on the southern side. - After a long break my house plants were withering for lack of water. Since it was  late in the afternoon and the sun was already low I hurried out with my camera to call the dragon, but I promised to give them water when I returned. I did that and they seemed to recover. Much else I did not have time for, and hurried back to the mainland before dusk. I wanted to return my green scarf, which I borrowed from gallery Jangva for a few hours. The scarf is included in the exhibition Year of the Rabbit, because I used it when I visited the juniper during the year 2011. After two green years it is soon time to change into a new colour, blue.

Onnellista Uutta Vuotta 2013 - Gott Nytt År 2013 - Happy New year 2013

Tutkin innoissani ennakkoon Harakan sääkameraa ja yritin päätellä mikä oli jään tilanne. Huomasin kuitenkin, että kamera auditorion ikkunassa näyttää enemmän ruohikkoista rinnettä kuin vesiväylää mantereen ja saaren välissä. Soitin vielä varmuuden vuoksi ja sain kuulla että jää on noin 20 senttiä paksua. Niinpä menin rohkeasti rantaan, kumisaappaat jalassa ja kaksi ruuvimeisseliä kassissa, jäänaskalit kun olivat jääneet viime talvena saareen. Jää näytti sinänsä kuivalta ja sininen turvaköysi oli viritetty koko matkalle. Kun astuin jäälle sen pinta risahteli pelottavasti, enkä sitten uskaltanutkaan lähteä saareen. Jopa pilvetkin näyttivät niin synkiltä. - Lohikäärmeen kutsumisessa tulee pitkä tauko. Eikä lohikäärmeen vuotta ole  jäljellä  montakaan viikkoa. Käärmeen vuosi alkaa jo 10 helmikuuta.

Jag undersökte ivrigt isläget i förväg med hjälp av Stora Räntans webkamera. Desvärre märkte jag att kameran  i auditoriets fönster visar snarare grässluttningen än vattenleden mellan fastlandet och ön. Jag ringde ännu för säkerhets skull och fick höra att isen är ungefär 20 centimeter. Så jag gick hurtigt ner till stranden iklädd gummistövlar och med två skruvmejslar i väskan, eftersom ispikarna var kvar på ön sen förra vintern. Isen såg torr ut och det blåa stödrepet var utlagt hela vägen. När jag steg ut på isen knastrade den förfärligt, så jag vågade ändå inte ta mig till ön. Till och med molnen såg så dystra ut. - Det blir en lång paus med att kalla på draken. Och det är inte längre många veckor kvar av drakens år. Ormens år inleds redan den tionde februari.

I investigated the condition of the ice in advance with the help of the Harakka web cam. I noticed however, that the camera in the window of the auditorium shows more of the grassy slope than of the water way between the mainland and the island. I made a telephone call to be on the safe side and heard that the ice is now 20 centimeter thick. So I went bravely down to the shore wearing my wellington boots and with two screwdrivers in my bag, since I had left the ice picks on the island last winter. The ice looked dry and the blue safety rope was placed on the ice all the way. When I stepped out on the ice it crackled dangerously, so I did not dare go to the island after all. Even the clouds looked sinister. - There will be a long pause in calling the dragon. And not many weeks are left of the year of the dragon. The year of the snake will begin already on February 10.