Vihdoikin lämmin - Äntligen varmt - Finally Warm

Tuomet kukkivat kohta, viikossa vihreys on vallannut saaren. Tuuli oli niin leuto että se tuntui bunkkerin katollakin lähinnä vilvoittavalta. Yllätyksekseni reitti saaren halki oli suljettu kyltein ja naruin, joten kiersin kiltisti bunkkerille rannan kautta. Onneksi sen katolla saa olla hetken rauhassa. Mietin jo hetken että jättäisin nauhan heiluttelut väliin ja kuvaisin pelkkää maisemaa, ettei kiertotietä tarvitsisi kulkea niin monta kertaa. Mutta sää oli niin miellyttävä että päätin jatkaa tavalliseen tapaan. -  Rantareitilläkin on pari lokin pesää niin lähellä polkua, että ilman pään päällä pidettävää keppiä ei sielläkään kannata liikkua. Lokinmunat ovat väriltään niin hyvin kallionkoloihin sointuvia, että niiden päälle voisi melkein huomaamatta astua, joten kiivas syöksyily ja kirkuminen on ehkä perusteltua. Sen sijaan hanhi joka hyökkäsi selkääni takaapäin sortui kyllä hätävarjelun liioitteluun, kun pesä oli mättäässä kaukana lätäkön toisella puolella. Ehkä varjoni osui liian lähelle. 

Häggen blommar snart, på en vecka har grönskan erövrat ön. Vinden var så mild att den kändes närmast uppfriskande till och med på bunkerns tak. Till min överraskning var rutten tvärs igenom ön stängd med snören och skyltar, så jag tog snällt omvägen längs stranden till bunkern. På dess tak får man lyckligtvis vara ifred en stund. Jag tänkte redan hoppa över bandviftandet och videofilma bara landskapet, så att jag inte skulle behöva gå omvägen så många gånger. Men vädret var så behagligt att jag beslöt att fortsätta som vanligt.  - Längs strandrutten ligger ett par måsbon så nära stigen, att man nog inte skall röra sig utan en kepp att hålla ovanför huvudet där heller. Måsäggen är till sin färg så väl anpassade till klippskrevorna att man nästan kunde trampa på dem i misstag, så det hätska störtdykandet och skränandet är kanske befogat. Däremot handlade gåsen som hoppade på mig bakifrån nog i överdrivet nödvärn, för boet låg långt borta i en tuva på andra sidan av en pöl. Kanske min skugga kom för nära.

The bird cherries will soon be in bloom; in a week the island has turned verdant. The wind was so mild that it felt almost refreshing on the roof of the bunker. To my surprise the route across the island was blocked with cords and signs, so I took obediently a detour by the shore to the bunker. On its roof one can luckily spend a moment in peace and safety. I thought for a moment that I could forget about waving the ribbon and record only the landscape, in order not to have to take the detour so many times. Since the weather was pleasant I decided to continue as usual. -  Along the route via the shore, too, there are some nests of seagulls so close to the path that a stick to keep above one's head is necessary when moving there. The eggs of seagulls are colored to fit the rocks so well that one might step on them by mistake; thus the aggressive diving and screaming might be legitimate. The goose that attacked me from the back, however, did resort to excess of justifiable self-defence, since the nest was situated far away in a tussock on the other side of a pothole. Perhaps my shadow came too close.